Jarno Lappalainen

Tuotantotalousteekkari Aalto-yliopistossa, junantuoma espoolainen, opiskelijaliikealumni ja vihreä tietotyöläinen

Lukukausimaksuseikkailu tulisi Suomelle kalliiksi

leave a comment »

Kirjoitus on alunperin julkaistu Uuden Suomen Puheenvuoro-palvelussa.

 

119 kansanedustajaa on perussuomalaisten Reijo Tossavaisen, kokoomuksen Arto Satosen, SDP:n Jukka Kärnän ja keskustan Ari Torniaisen johdolla tehnyt lakialoitteenlukukausimaksujen perimisen sallimisesta EU/ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille (itse lakialoite). Tossavaisen mukaan kun ”jokainen ulkomaalaisen opiskelupaikka on poissa suomalaisilta”. Allekirjoittajat ovat pääosin perussuomalaisia (39/39), kokoomuslaisia (37/44, 84 %) ja keskustalaisia (29/35, 83 %). SDP:stä, RKP:stä, KD:stä ja vasemmistoliitosta mukaan on päätyi alunperin yhteensä 14 allekirjoittajaa, joista vasemmistoliiton edustaja on ilmoittanut jo vetävänsä nimensä pois lakialoitteesta perusteltujen vasta-argumenttien johdosta. Kuulemma myös jotkut muut kansanedustajat harkitsevat samaa. Tämä on tietysti hyvin ilahduttavaa!

Kerrataanpa kuitenkin mistä tässä kaikessa on kyse. Taustana on vuonna 2010 käynnistynyt kokeilu, jossa kokeiluun ilmoittautuneille yliopistoille ja ammattikorkeakouluille sallittiin lukukausimaksujen periminen ylemmistä korkeakoulututkinnoista. Pääosin tämä tarkoitti yliopistojen kaksivuotisia maisteriohjelmia, sillä ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot eivät tähän monestakaan syystä sovellu.

Lukukausimaksukokeilu on sittemmin ollut kokonaisuutena tarkastellen suuri floppi. Maksavia opiskelijoita ei ole juurikaan tullut ja maksullisten koulutusohjelmien pyörittäminen on jopa tuottanut tappiota. Myös Pohjoismaissa käyttöön otetut vastaavankaltaiset maksut ovat johtaneet ulkomaalaisten hakijoiden määrän laskuun. Lakiesittelyn perusteluissa uskotaan kuitenkin, että vastoin kaikkea järkeä kustannusten lisääminen houkuttelisikin juuri Suomeen enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita, vaikka mikään evidenssi ei tätä tuekaan. Kokemukset muun muassa Aalto-yliopistosta osoittavat varsin selvästi, että maksut karkottavat Suomesta niitä opiskelijoita, jotka tänne hyväksytään. Kahden edellisen vuoden aikana 46 % maksut täysin kattavan stipendin saaneista otti opintopaikan vastaan – ilman stipendiä jääneistä luku on 6 %. Kyse ei siis ole pelkästään hakijamäärien vähentymisestä, vaan myös houkuttelevuudesta ylipäätään. Samalla hinnalla kun saa koulutusta myös maista, jotka ovat keskeisemmällä sijainnilla, omaavat halvemman yleisen hintatason sekä kenties puhuvat äidinkielenään englantia.

Toisin kuin aloitteen perusteluissa väitetään, jää huomattavan suuri osa ulkomaalaisista opintojensa jälkeen Suomeen. Tilastokeskuksen viimevuotisen selvityksen mukaan kaikista Suomessa korkeakoulututkinnon suorittaneista ulkomaalaisista Suomeen on yli vuoden kuluttua valmistumisesta työllistynyt 49 %. Siis joka toinen. He kaikki ovat saaneet aiemman terveydenhoitonsa muualta, käyneet peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen jonkin muun maan piikkiin sekä suorittaneet myös alemman korkeakoulututkinnon jonkun muun kuin suomalaisen veronmaksajan piikkiin. Keskimääräinen maisterintutkinto maksaa koulutuspuolella n. 20 000 euroa. Jos kansantaloudellisesti oletetaankin, että puolet näistä valuu ulkomaille, niin jokaisella 40 000 euron investoinnilla saadaan yksi ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut työntekijä ylläpitämään heikkenevän huoltosuhteen kanssa kamppailevaa hyvinvointivaltiota. Tämän lisäksi, koska opiskelijaviisumilla ei paljoakaan saa Suomessa töitä tehdä – he ovat tuoneet ulkomailta todennäköisesti kaiken täällä kuluttamansa rahat – vähintään 6 000 € vuodessa, jonka opiskelijaviisumi edellyttää.

Herättääkin ihmetystä, millä ihmeen perusteella miltei koko kokoomuksen ja keskustan eduskuntaryhmä on lähtenyt tällaisen kansainvälisyysvastaisen aloitteen taakse, jossa jopa ehdotetaan kehitysyhteistyörahojen kanavoimista lukukausimaksuihin. Talouden kestävyydestä ei ainakaan voi olla kyse, sillä siinä missä tämä kenties toisi pennosia lisää yliopistoille, olisi lukukausimaksujen periminen turmiollista kansantaloudellisesti. Toisin kuin Suomessa, jossa lukukausimaksuja suunniteltaessa lähinnä etsitään vertailukohtia vertailukelvottomista maista (Yhdysvallat, Iso-Britannia), on tätä kansantaloudellista puolta ryhdytty tutkimaan naapurimaissa: Norjan valtiovarainministeriö on selvittänyt, että 11 000 euron lukukausimaksut tuottaisivat valtiolle n. 3,1 miljoonaa euroa lisätuloa. Tämä sillä hinnalla, että ulkomaalaisten osaajien määrä vähenee juuri silloin, kun me nuoret tarvitsisimme heitä lisää. Toisaalta, ei Suomessa ole vastaavia laskelmia tiettävästi toteutettu.

Aivan kuten niin sitoutumattomat kuin suurin osa puoluepoliittisistakin opiskelijajärjestöistä on todennut, on päivänselvää, että vanheneva Suomi kaipaisi juurikin näitä nuoria menestyksennälkäisiä ulkomaalaisia osaajia. Maksuton koulutus on suunnaton vetovoimatekijä, jota ei voi realistisesti korvata millään lukukausimaksujen, kehitysyhteistyöstipendien ja verohelpotusten yhdistelmällä. Suomen tulee ottaa kaikki irti tuosta vetovoimatekijästä ja houkutella lisää kansainvälisyyttä, uusia ideoita sekä enemmän käsipareja tätä maata pyörittämään.

Mainokset

Written by Jarno

07.01.2013 klo 19:00

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: